Sg.7 - IV

Текст:

Yön, kuutamon hetkenä kalmistoon
Minä hartaana, hiljaa hiipinyt oon
Ei toinen ihminen milloinkaan
Tämän astunut portista hautausmaan

Minä vierailta silmiltä vartioin
Hautakumpuja, jotka ma itse loin
Ne haudat ovat hautoja ystäväin
Missä jokaisessa on itseäin

Joka yö näin toivioretken teen
Tähän kalmantarhaan hiljaiseen
Se mulle on pyhiinvaellus
Se on rituaali ja hartaus

Ja haudalle muistoni rakkaimman
Minä pystytän temppelini
Sitä kumpua painoi kristus
Mutta temppelini nimi on Saatana

Herramme mysteeri, ikuinen Tuli
Mustasta varjosta, myrskyn sydämestä
Salattu tieto ja kuoleva lupaus
Raskaisiin luihin kirjailtu