Kalmankantaja - Oman käden teuras

Kalm ank antaja kantaa itsensä lisäksi teidät pois On alun ja lopun välinen matka lyhyt ja hutera Koettelemusten maailma, aina tusk an sanelema Ei puu kaan kasva yhdessä yössä Etkä sinä selviä ikänä Vaikka ristiin nojautuisit Uskoon turvautuisit Kuolleet sinut omaksesi ottaa Memento mori, Memento mori Vaikka kuinka piiloutuisit Nimettömänä tietä etsisit Kuolleet sinut omaksesi ottaa Memento mori, Memento mori On monia tähtiä jotka ei loista On monta päivää jotka sinulle ei koita On uhri, uhraus ja palkkio Sinä, uskoon turvautunut sisäinen raunio Uskostasi on jäljellä vain sanat Tekopyhyys ja ristiriitaisuus Muista että sinun täytyy kuolla Muista että olet aina orja Muista että sinun täytyy kuolla Muista että olet aina orja Memento mori, Memento mori Muista että sinun täytyy kuolla Muista että olet aina orja Memento mori, Memento mori

Открыть страницу с текстом

Olen kyllästynyt tähän valoon joka silmiäni arastaa Olen kyllästynyt tähän ympäröivään maailmaan Sateisesta ikkunasta luon katseen kaukaisuuteen Näen vain paljouden kaikkea, jota en tahdo nähdä Mielessäni vain hengen riiston halu, joka syvästä vihastani kumpuaa En sääli edes itseäni kun terävä terä leikkaa Vihaan itseäni yhtä paljon kuin ympäröivää maailmaa Näkemykseni pysyköön omina, ei mitä muut ymmärrä Vain radikaaleimmat teot saavat katseet kääntymään Huuto sisäisestä tuskasta et auta, leimataan hulluuteen Luontokin pilkkaa, ihmisen irvikuva jäätyy verisenä hankeen

Открыть страницу с текстом

Haluan hakata kasvojasi, iskeä vasaralla ruhoasi Murskata joka ikisen luusi, täyttää kehosi veitsen viilloilla Haluan tuhota ihimisyntesi, viedä rajan taakse henkesi Erittäin hitaasti ja varmasti repiä sinun kylkesi irti Haluan leikata irti varpaasi, sormesi, sekä kaikki ulokkeesi Teurastaa sinut verisesti kuin eläimen sinut kylmettää Haluan kuristaa henkitorvesi, puukottaa sinun keuhkosi Kaivaa ulos munuaisesi, haluan irrottaa päänahkasi Mutta jokin minut estää mielen taipumus ta toteuttaa Viivyttää, antaa tappamisesi kestää Sinua minä kidutan, ruoskin ja revin enkä tapa Jotta katuisit jokaisen syntisi Sillä syntisi minua kohtaan on pahempta kuin yhdetkään sinun jumaliasi vastaan Maksat maailmalle hyvästit minun teräni kautta Jokaisella litralla vertasi Haluan repiä silmät päästäsi, kusta sinun silmäkuoppiisi Leikata nännisi irti, häpäistä koko vartalosi Haluan repiä irti hampaasi, työntää teriä syvälle ikeniisi Teloitta lähimmäisesi Repiä leukalunsi irti ja heittää suohon Haluan haudat a sinut elävältä syvälle unohduksen maastoon Kaivaa takaisin ylös ja kiduttaa hengiltä uudelleen Haluan murskata kallosi, leikata irti palasia aivoistasi Haluan sytyttää sinut palamaan ja katsoa kun mitä sinusta jäljelle jää raudattaan Ruoskittu ja revitty, yksilö kokonaan unohdettu Ruoskittu ja revitty, verilammikkoonsa hukutettu Ruoskittu ja revitty, sammalen alle haudattu Ruoskittu ja revitty

Открыть страницу с текстом

Käännän veistä haavassani jotta tuntisin taas itseni
Vain itseni minä omistan
Itsetuhon tie on polkumme
Me molemmat kärsimme
Käännän veistä haavassasi vain olemalla itseni
En usko tulevaan
En tunne enää kosketustasi
Olen heikko, liian sairas nousemaan
Kuljetaan yhdessä kuolemaan
En saata unohtaa häntä joka poikkesi polviltaan
Yhdessä kuoleman säkeet kohtaavat
Valtimoni huutavat tuskissaan nyt ja aina aukeamaan
Päivä päivältä on tieni synkempi
Enpätoivo suurempi, kuolema varmempi
Miksi haaveilla, miksi edes yrittää
Toivo on menetetty
Minut on menetetty
Sinut on menetetty
Kaikki on menetetty
Yhdessä yksinäisinä kuoleman säkeet kohtaavat
Soivat surulliset laulut omistettuina kuolleille
Emme pelkää mitään, emme arvosta ketään
Emme edes itseämme sillä riistämme henkemme
Kaikki on niin kaunista kun olemme kuolleita
Ei jääneet massat suremaan, ei me oltu mitään
Takana on kuvottava maailma ja me virumme naruissa
Valtimomme eivät enää huuda auenneinakaan
Ikuista rauhaa hiljaisuus julistaa
Olemattomat arvomme on menetetty
Jäljelle jääneet kitukoon paskassa
Me sen taakse jätimme jotain kaunista havitellen Открыть страницу с текстом