Sielunvihollinen - Ruttokieli

Sielun sopukoista syvimmän
syljen saastaisia sanoja
tieni toivottoman tarinan
tunnen täyttyvän tän tuhoisan

Anna virran viedä,
anna unohtaa,
anna anteeksi ja
anna periksi

Kesän löyhkä haihtuu ilmaan
kylmyys ottaa vallan taas
on aika tulevan tään tehdä tuhoaan

Talvi raiskaa repii riipii
kylmä hiljaa sieluun hiipii
tänne taas kai jäädä saan
pimeyteen nyt kuihtumaan

Minne minä muka matkustan
mädäntyneille mannuille
nähdä nämä näköharhaiset
nieltävä nälän näännyttävän Открыть страницу с текстом

Synkimmän tän aarian
ruttokielen lausuman
mätää valuu ääriään
myöden surma musta tää

Ruttokieli sylkee
sairaus syöpyy tajuntaan
vääjäämättä läpi tunkee
hänen kirosanojaan

Mustan mielen märkivän
ruttokielen sylkemän
lisää lihaa himoaa
lähempänä muodonmuutostaan

Tämä on loppu
tästä sinut muistetaan
hauraana sairaana selätetty
pian vaivut unholaan

Tähän on tultu
tässä sinut murskataan
hauraana väkisin kastettu
etkä seuraa jumalaa
tähän päättyy tiesi pää...

Rappeutuvan raihnaisen
ruttokielen ainaisen
suoltaa hän nyt solkenaan
kulkutaudin sanomaa Открыть страницу с текстом

Varjot tanssii kynttilänvalossa
tämän kammarin seinillä
hämärässä tajunnan rajamailla
hapuilen yhteyttä

Tunnen vihdoin sen
mustan liekin leiskuvan
villinä korventaen heikkoiden

Täältä syvyydestä huudan sinua Saatana
kuule minua Herrani
ja anna minulle voimasi

Savun sekä veren löyhkä
sekoittuvat toisiinsa
muodostaen sillan
tuolle puolle
Hänen luoksensa

Särje sieluni
murra mieleni
luo uusi liha
upota toivoni
hukuta heikkous
sytytä kirkkaampi viha Открыть страницу с текстом

Viimeinenkin valonlähde alkaa hiipumaan
pimeys tulee yksin verhoiltuna kuolemaan
kuin varkain vierii jyvä viimeinenkin tiimalasissa
tää aamu tulee minut noutamaan

Sumun keskellä on helppo meidän vaeltaa
ei tiedä koska polku päättyy
missä loppu odottaa
valon tunnen heikentyvän
ajan luisuvan
pian tunnen kylmän kosketuksen kuoleman

Tähän päättyy tieni pää
en edetä voi sen enempää
jos maailma päättyisi tänään
en jäisi sen perään itkemään

Kunnes sen nähdä saan
Viimeisenkin valonlähteen hiipuvan

Voimaton on vaeltaja pimeässä hän
tarponut on pitkään
askel painaa yhä enemmän
suuntia on vain yksi ylös täältä pääse et
heitä toivo pois ja unohda jo rukoukset

...Vielä sen nähdä saan
Viimeisenkin valonlähteen hiipuvan. Открыть страницу с текстом