Wyrd - Noitakansa

Hiljaa lauloi tuuli
Ja kuiskasi lehto
Jälkeen sateen
Huokasi suruaan maa

Tuo tulinen miekka, säkehine säilä kanna
Kuu pistä keskeltä halki, ylle auringon varjosi laske
Taivaan suuri tulihiili, hehkuu viimeistä kertaa
Yöhön mustempaan, päivään paistamattomaan

Kaikki loppuu
Kuten ennenkin
Mikään ei koskaan
Tule muuttumaan

Mitä kerran oli
Ja mitä on nyt
Mitä jäljelle jäi

Tuo tulinen miekka, säkehine säilä kanna
Kuu pistä keskeltä halki, ylle auringon varjosi laske
Taivaan suuri tulihiili, hehkuu viimeistä kertaa
Yöhön mustempaan, päivään paistamattomaan

Elämän pyörä jatkaa kulkuaan
Lakkaamatta, armotta
Vaikka käännät tiimalasia
Hiekka valuu aina samaan suuntaan

Sanat katoaa paperilta
Peilikään ei enää katso silmiin
Jokainen hetki satuttaa
Rota punoo verkkoaan

Tahdon kadota
(Näkymättömänä)
Tanssia kera aaveiden
Läpi varjojen
Henkien yössä

Ajatukset ovat turhia
Asiat tapahtuvat vailla tarkoitusta
Jokainen hetki satuttaa
Rota kiristää solmujaan

Tahdon kadota
(Näkymättömänä)
Tanssia kera aaveiden
Läpi varjojen
Henkien yössä

Tahdon kadota
Lipua ääneti
Läpi huoneiden
Kylmänä henkäyksenä
Aavistuksena
Jostain saapuvasta

Näillä kylmillä korpimailla
Sarastus ei jaksa karkoittaa yötä

Ei tulevaisuutta jota odottaa
Ei menneisyyttä jota katua
Ei meidänlaisillemme
Yöllisille, Rotan lapsille

Ajatusten maailma
Kuu ja taivaantähdet
Revontulet, linnunrata
Piirrän taivaan
Ja taivaanmerkit
Tuonilmaiset, tuulilaiset
Eläinmerkit, loitsivaiset
Piirrän riimut
Ja laulan taiat
Muutosmuodon, loitsut laulan
Kulje vastapäivään, ali latvain kulje
Muorra, sojumuorra, ruijan koovi
Kulje vastapäivään, ali latvain kulje
Miehet susiksi ja karhuiksi loitsi

Laske unesi tuonen virtaan
Kuoleman kylmille maille
Laske toivosi Rotan huomaan
Pohjolan kyisille maille

Lyhyeen kesään
Ikiroutaan
Noitakansa
Tuulenpuhalluksia kasvoillaan

Sukella syvempään pimeyteen
Mustaan veteen, unholaan
Käy metsään poluttomaan
Rotan valtakuntaan, kuolemaan

Lyhyeen kesään
Ikiroutaan
Noitakansa
Tuulenpuhalluksia kasvoillaan
Tuuleen tuntemattomaan
Päivään paistamattomaan
Noitakansa
Tuulenpuhalluksia kasvoillaan

Lauloi tuuli taruaan
Itki maa kaipuutaan
Huoki metsä menneistä
Kivitunturin väestä

Varjoista vaeltaja
Vaaroilta vanhamies
Polkua käy käymätöntä
Tietä tietämätöntä

Havupuiden katvehessa
Yönä yösydännä
Pohjoisilla korpimailla
Aikana ennen aikaa
Vaeltaja vaitonainen
Taakka raskas miehen kantaa
Ei hymyä kasvoillaan
Kuolema kulkee muossaan

Tuo turmiosi, Rota
Langeta tuomiosi, Rutonjumala
Tuo turmiosi, Rota
Langeta tuomiosi, Kuoleman poika

Hän yössä kulkee hiljaa
Ei päivän valossa milloinkaan
Varjosta varjoon seuraavaan
Vailla lohtua tai lepoa

Halkia metsien, läpi soiden
Kuun kaipaavassa valossa
Pohjoisilla korpimailla
Vailla päämäärää

Pohjolan kylmillä korpimailla
Viimeisellä elonpiirillä
Ajan ja kuoleman tuollapuolen
Missä tuuli veisaa eri laulua
Ja metsä kätkee salaisuudet

Laskee aurinko
Laskee kuu
Sammuvat tähdet
Hiljaisuus laskeutuu

Turhaan odotat kevättä
Turhaan auringon nousua
Veri kutsuu verta
Ja Rota vartoo valittuaan

Kivistä kehän rakennan
Kivistä, luista ja mudasta
Paikan palvonnan
Ja Rota vartoo uhriaan